Harri Pälviranta ihmettelee suomalaisen nykyvalokuvan tyhjyyttä.
"On ilahduttavaa, että valokuvaa käytetään uudella tavalla. Siihen saatetaan vaikka piirtää. Mutta tämä alleviivaa välinettä, ja silloin ollaan lähellä formalismia. Valokuvan omia erikoispiirteitä todellisuuden tallentajana ei enää hyödynnetä. Valokuvasta on tullut monelle luonteeton väline. Ne muistuttavat yhä enemmän maalauksia."
Pälviranta kaipaa Suomeen lisää valokuvaajia, jotka tarttuisivat yhteiskunnallisiin aiheisiin.
"Valokuvaajia ei enää kouluteta kohtaamaan yhteiskunnallisuutta. Heidät koulutetaan markkinoimaan. Kaupallistuminen luo opiskelijoille paineita. Katsokaa teatteria ja nykykirjallisuutta ja sitä, mistä kaikesta siellä puhutaan!"
Toisaalta Suomessa on hänen mielestään paljon nuoria kuvaajia, jotka käyttävät kameraa perinteisesti ja hyvin ja tekevät omia projektejaan kuvajournalismin ja taidevalokuvan välissä. Pälvirannan mielestä mielenkiintoisia tekijöitä ovat esimerkiksi Maija Tammi, Meeri Koutaniemi ja Rami Hanafi.
"On ilahduttavaa, että valokuvaa käytetään uudella tavalla. Siihen saatetaan vaikka piirtää. Mutta tämä alleviivaa välinettä, ja silloin ollaan lähellä formalismia. Valokuvan omia erikoispiirteitä todellisuuden tallentajana ei enää hyödynnetä. Valokuvasta on tullut monelle luonteeton väline. Ne muistuttavat yhä enemmän maalauksia."
Pälviranta kaipaa Suomeen lisää valokuvaajia, jotka tarttuisivat yhteiskunnallisiin aiheisiin.
"Valokuvaajia ei enää kouluteta kohtaamaan yhteiskunnallisuutta. Heidät koulutetaan markkinoimaan. Kaupallistuminen luo opiskelijoille paineita. Katsokaa teatteria ja nykykirjallisuutta ja sitä, mistä kaikesta siellä puhutaan!"
Toisaalta Suomessa on hänen mielestään paljon nuoria kuvaajia, jotka käyttävät kameraa perinteisesti ja hyvin ja tekevät omia projektejaan kuvajournalismin ja taidevalokuvan välissä. Pälvirannan mielestä mielenkiintoisia tekijöitä ovat esimerkiksi Maija Tammi, Meeri Koutaniemi ja Rami Hanafi.
